Uusi viikko

Se olis taas uus viikko. Kävin eilen kahvilla coffarissa Milkan kanssa, juotiin ihanat vaahtokarkkikaakaot ja juteltiin. Kamalaa ajatella, että se jo sunnuntaina lähtee Jyväskylään.

Puin myös vähän Ranelle vaatteita;

Ja otin vähän kuvia ennen töihin lähtöä;

Käytin vähän tyvikohottajaa. On muuten hyvä keksintö! Suisittelen. Ei siis semmonen björnaxenin vaan ihan semmonen minikreppirauta. Yritin huuto.netissä huutaa kiharrinta, mutten saanu sitä. Olin töissä niin en pystyny kilpaa huuteleen. Siinähän nouski sitä myöten hinta 33€, etten varmaan olis niin pitkälle viittiny huutaakaan kun uuden saa jo melkein samaan hintaan ja se oli kuitenki paljon käytetty. Mutta siinäpä eiliset tekemiset. Saapa nähä mitä sitä tänään keksii ennen töihin lähtöä ja töiden jälkeen vai vietänkö tylsän päivän itekseni, niinkö yleensä.

Sunnuntai

Olipa onni, etten lähteny eilen mihinkään. Tänään menen töihin kaheksitoista ja olis ollu ihan hirveää herätä koska tuntu jo nyt siltä ettei millään jaksa. Laitoin kuitenki nukkumaan yheltä yöllä, että periaatteessa ajallisesti tuli nukuttua. Nukuin kuitenki aamuvuorosta päästyä muutaman tunnin päikkärit. Ne on kyllä aina osoittautunu virheeksi. Järkyttävässä kunnossa asunto, pitäs siivota ja pestä pyykkiä. Ei vain jaksa! Aina pitää oottaa siihen semmosta inspiraatiota.

Tänään ehkä jonnekki ulkoilemaan illalla. Täytyy ottaa muutama foto, jos nyt päästään laavulle, mikä oli suunnitelma perjantaina. Ens viikolla iltavuoroja niin käyn kyllä uimassa. Viikonlopuksi haluttais lähteä kotiin, mutta Milkalla on läksiäiset! Ärsyttävää ko ihana ihminen johon olen just tutustunu, lähtee pois. Ja sunnuntaina äänestämään, eikä sitäkään voi muualla tehä ko tuossa koululla.

Tiistaina tulee tili ja se onki suuruudeltaan ihan ok! Mutta on mulla kyllä paljon laskujaki.. pitäs soittaa minun ystävälle siitä sen piirtämästä kuvasta jonka aion laittaa ihoon. En oo ilmottanu sille mitään, niin saa nähä kieltääkkö se sen jyrkästi. Huii! Luulenpa, etten voi ottaa sitä kerralla kun se on niin kallis. Voi olla, että vain pienissä osissa.

Edellisen postauksen tyttö on muuten se Milka. Eipä tässä kummempaa... MORO!

Aurinko

Ihana ilma ollu tänään, olin Milkan ja yhen toisen tytön (jonka nimeä mie en vain kykene muistamaan, johtuen minun maailman huonoimmasta nimimuistista, muuten kyllä muistan erittäin herttaisena tyttönä) luistelemassa, Rane oli myös mukana. Käytiin sitten kaakaolla yhessä pienessä käsityöpaikassa täällä Rovaniemellä. En oo tienny, että täällä on tuommonen! Ihana, nostalgiaa täynnä oleva paikka. Kuin olis astunu mummolaan! Ihana elegantti, vanha rakennus, jonka sisällä oli pieni kahvila ja paljon käsitöitä myytävänä ja ihonhoitotuotteita luonnosta. Oijjoi. Täytyy pistäytyä joskus kyllä paikassa ostoksilla.

Money comes and money goes

Hitto että elämä osaa olla kallista! Järjetön määrä laskuja ja vuokra mieletön. Ja palkka.. liian pieni siinä suhteessa. Menee hermot kun tekee niin paljon töitä eikä siltikään riitä mihinkään rahat. Nyt kylläki ihmeen hyvin oon selvinny kuun loppuun asti ilman järjettömiä rahahuolia ja pulaa. Mutta voin kyllä syyttää siitä vain itseäni kun  menot on niin suuret. Tässä kuussa en ole juopottelemassa käynyt, mutta kirppiksillä sitäkin enemmän. Mutta yritän olla stressaamatta tuosta kovin älyttömiä kun aina on jotenkin selvinny tähänki asti. Eniten mulla ärsyttää kun olen käynyt aamusin uimassa ja joskus päivällä ja ne liput loppuu kohta ja ne on niin kalliita. Enkä osaa olla käymättä, jos en niitä pysty ens kuussa ostamaan. Saapa nähä mimmonen palkka tiistaina tulee. Selviänkö, kun haluan niin sen tatuoinnin käydä hakkaamassa ihooni! Ja paluulento Helsingistä Roihin pitäs myös ostella. Menolippu on jo, luonnollisesti haha! First things first.

Olen tavannut yhen Milkan, se liikkuu ihan hulluna koko ajan! Olen nyt lähössä sen kans käymään kävelyllä. Rane mukaan! Käyn katteleen josko saisin raahattua mukana minun vaatetelineet jotka on tullu rautatieasemalle. Pääsen mylläämään vaatekaapin! Siitä kuvaa tulossa sitten kun saan ne kasattua. Jos saan, mulla ei kyllä ole mitään välineitä, toivottavasti siinä tulis matkassa pieni kuusiokulma-avain ja ne sais sen avulla kasattua. Mutta jeps, lähenkin tässä nyt sitten kävelylle!

Haavisto ja kirpputoria

Kävin auttamassa yhtä ystävää kirppispöydän laitossa ja sitten löysin ihan sairaan käheen rotsin!!!! Mieletön tuuri että se vielä siinä jökötti <3 ja eilen kävin semmosessa second hand storessa kuin Luna ja sieltä punaset korkeavyötäröiset housut 50- luvulta. Seuraavaksi paljon kuvia! Vähän tylsiä vain nuo minun kuvat kun aina samassa paikassa otettuja.. mutta kun ei näillä keleillä paljon viitti nuilla vaatteilla mennä keskustaan ja pyytää jotaki ottamaan kuvia asusta. Joutuu olemaan käytännöllinen.. tylsää.

Kirppisreissu

Kävin tänään äänestämässä ensimmäistä kertaa elämässäni. Samalla reissulla kävin myös lenkkeilemässä koiran kanssa ja poikkesin kirppikselle ihan huvikseni. No aina kun menee ihan huvikseen ,löytää jotain jota ei voi jättää  sinne loossiin roikkumaan. Kävelin yhen, todennäkösesti jonku mummelin tavaravuoren, ohi ja löysin ihanan nahkatakin. Supervanhus, joka siellä vain odotti ottajaansa. Kurkkasin hintalappuun 25e ja aloin epäröimään. Mietin sitä kun se on iso, etten varmaan voi käyttää sitä kun se on niin suuri minulle. Harhailin kirppiksellä katsellen muita loosseja, mutta en saanut tuota takkia mielestä. Siinä sitten tulin siihen lopputulokseen, että kyllä se on ostettava kun se ei anna minulle rauhaa. Ja menin ja ostin! Löysin myös iäkkään paitulin, ohkasta kukkakuosista kangasta upeine nappeineen. Tässä vähän kuvia! Hankala vain kun tosiaan ei ole enää sitä kameraa kun sain sen myytyä, niin ottaa noita kuvia puhelimella. Ei pysty oikein asettumaan kuviin niin, että vaate pääsee edukseen. Mutta yrityksistä kuvia kuitenkin!

Clothes and other stuff

Tässä vähän tämmöstä me me me postausta. Kuvia kesältä tähän päivään.

Aamukahvit

Olen kahvin suurkuluttaja. En voi sille mitään. Juon sitä niin paljon, että kädet tärisee. Ja en oo ikinä syöny mitään puuroja, jotenki vissiin pienenä tullu semmonen, ettei vain yksinkertasesti ole enää pystyny nielemään sitä. Riisipuuroa en pysty syömään vieläkään, mutta siis ostin noita elovenan valmispuuropusseja  ja voi ei! Uusi koukutus on syntynyt! Omena kaneli, oi NAM, ei voi muuta sanoa. Suosittelen kokeilemaan.

Harmittaa kun jäi Emma- gaala kattomatta eilettäin. Olisin halunnu nähä Chisun keikkaa! Seki nainen pitäs kyllä nähä livenä. Ja PMMP palaa keikoille, mikä on mielettömän hienoa. On ollu niin ikävä niitä. Siinä kaks suomalaista joista tykkään ihan sikana ja Jenni Vartiainen on myös yksi. Ja tottakai Pariisin kevät jota olen menossa kattomaan Helsinkiin 2.3! Tuosta tuliki mieleen, että pitää se lento ostaa. Mutta olipa turha päivitys, lähen tästä touhuamaan jotain. Luultavasti röökille. Hyi.

Ihanaa päivää

Eilen sain kauan odotetun paketin jossa neljä Clean- tuoksua, ajjaijjai! Nyt kun sain vieläpä löydettyä tavan lähettää noita puhelimella otettuja kuvia koneelle, että saan niitä tänne blogiin. Mulla on miniläppäri (älkää ikinä tehkö sitä virhettä ja ostako tämmöstä) johon ei mahu mitään ja toisekseen ei tajua minun puhelinta, vaikka koitan sen tuolla usbilla liittää tähän ja laittaa suoraan kaikki kuvat. Eipä ollukaan taaskaan yhtä helposti tehty kuin sanottu. Vihaan tekniikkaa, joka ei toimi ollenkaan miten pitäs. "Näin helppoa se on!"- no ei todellakaan ole. Menetän hermot heti. Tai ei mulla niitä paljon ole koskaan ollukaan..

Jipii saan peittää tupakan hajun Cleanin- shower freshin alle ja haista sitten nolosti molempien sekotukselle, jota inhosin kun en polttanut.
Nyt koiraa ulkoiluttamaan  ja sitten työmaalle mars!

Pöö... Hei! Ei ole mitään hävettävää

Kaikkea typerää sitä ihminen tekeekin! Nimittäin ostin hetken mielijohteesta 1- tupakkaa vaikka olen lopettanut marraskuussa 2010. Jos joskus luette tuon ihmekirjan, Allen Carrin- Stumppaa tähän, suosittelen uskomaan kaiken mitä tuo mies siinä kertoo. Täysiä faktoja. Minulla ei varsinaisesti ole tehnyt edes mieli tupakkaa, oli järkyttävä makeanhimo ja ajattelin sen sitten tuolla korvata. FAIL. En todellakaan halua polttaa. Mutta en kyllä haluaisi lihoakaan..erittäin, erittäin huono selitys ja syy siihen ettei muka lihoisi, vaikkakin joltain osin pitää paikkansa. Lihoin lopetettuani melkein 10kg.
 Nouh. Heitin askin (siitä yhden poltettuani) korkeimpaan kaappiin minkä asunnostani löysin. Olin heittämässä pöntöstä alas, mutta näin tiukassa rahatilanteessa ottaa niin päähän, että silläkin rahalla olisin saanut jotain ruokaa, etten sitten "raskinut". Teen sen hetimmiten jos joku ostaa minun kameran. Nikon 3000D myynnissä. Vähän käytettynä, en jaksanutkaan alkaa opiskelemaan. Luulin, että se olisi ollut hauska ja hyvä harrastus. Mutta ei ollutkaan minua varten. Turhaannuin kun hyvä tilannekuva meni ohi kun ei osannut säätää kameraa. Pärjään jollakin pienellä peruskameralla aivan hyvin omiin tarpeisiini. Ei tullutkaan kuvaajaa minusta!

Tämä blogin kirjoittaminen onkin kivaa. Aluksi tämäkin. Toivottavasti en tähän kyllästy ihan heti. Kunhan tässä pääsen taas sellaiseen aikaan, että saan otettua kivoja kuvia, niin postailen tänne sitten. Rakastan nimittäin vaatteita (kukaan muu bloginkirjoittaja varmaan ei..). Vintage etenkin on lähellä sydäntä. Olenkin kova kirppisten koluaja!  Tässä yksi yhdistelmä, joka löytyi samalla kerralla. Pastellisävyt ja ensimmäinen hattu! Taisivat yhteennsä maksaa 10e.

Ihmissuhteet

Minulla on eräs todella hankala ystävä. En edes tiedä voiko häntä sanoa ystäväksi enää. Ihana ihminen kaikin puolin, mutta ei osaa eikä ymmärrä omia virheitään. Meille riidan sattuessa päänsä pölkylle joudun aina lyömään minä. Tuntuu epäreilulta. Yritän viimeiseen asti vältellä tätä syypään roolia, mutta yksikertaisesti sovittelukeskustelun alkaessa, olen täysin jaloissa. Yleensä olen keskusteluissa melko vahvoilla, koska puhun rauhallisesti, menettämättä malttiani juuri koskaan. Puhun rauhallisesti. Mutta en vain kestä sitä kun toinen ei näe mitään itsessään, ei yhtään mitään virhettä ja selittää tapahtuneet asiat TÄYSIN päin vastoin miten ne oikeasti menivät. Mitä tällaisen ihmisen kanssa voisi tehdä? Tämä ystävyyssuhde syö minua sisältä niin ettei ole kohta sisuskaluja jäljellä. Tuntuu niin pahalta koko ajan.

Oksettaa. Haluaisin niin saada tämän toimimaan, ihana ihminen kyseessä. Olen vain AINA alistuva osapuoli. Miksi? En edes ikinä tajua sitä niin se on jo tapahtunut. Ja hänellä on myös tapana kertoa miulle, mitä paskaa ihmiseet ovat minusta jauhaneet. En tiedä uskonko niitä puheita edes, vai onko ne vain hänen itsensä keksimiä, jotta saisi minut tuntemaan huonoa oloa ja pahaa mieltä pitkäksi aikaa. Saadakseen taas otteen minusta. Tässä alkaa itsekin uskomaan siihen, että todella, minähän tässä olen käyttäytynyt väärin. Mutta näin ei ole! Pitäisikö vain jättää koko ystävyys toissijaiseksi? Vältellä. Viimeiseen asti? Ottaa hänestä enemmän sitten hyvänpäiväntuttu? Jonka kanssa viettää hauskaa silloin tällöin. Olen ainakin nyt alkanut välttelemään. En jaksa tätä sekasortoa omassa mielessä, kun yritän päässä tasapainoon itseni kanssa ja tuntea itsei. Uudenvuoden lupaus numero 2.

Hyvää iltaa

Ajattelin tehä tämmösen postauksen tatuoinneista kun on ensi kuussa aika itelläni. Olen aivan hurahtanu ja mieli harhailee yölläkin niihin  niin ettei unta saa kun ei jaksais millään oottaa! Niinkö pikkunen tyttö oottaa jotaki hyvin jännittävää... Parhaat tulee tässä!

Koko käden tatuoiminen olisi aivan järjettömän hienoa. En vain tiedä yhtään että sopisko se mulle ollenkaan, katotaan mimmoset sytöt saan tästä ekasta. Niin mielisään tässä oottelen. Samalla peloissani, tekee nimittäin melkosen loven lompakkoon, joka jo ennestään ammottaa tyhjyyttään.